Saa poistaa

Itse pelkään kuolemaa ylitse kaiken. Uskon siihen, että ihminen syntyy uudestaan kuoleman jälkeen uutena ihmisenä, eikä muista mitään entisestä elämästään, mutta kuolema on silti todella pelottavaa.. Ehkä kaikesta luopumisen takia.. Tai entä jos ei syntyisikään enää uudelleen, vaan nukkuisi maailman tappiin asti. On vaikeaa edes kuvitella sellaista tyhjyyttä.....

Mutta mitä te pelkäätte??

Pimeää, ja aivan täysillä. Tekee pahaa kävellä yöllä oman (tai siis iskän) kodin rapuissa,vaikka lamppukin olisi päällä. Itse asiassa jo portaikon oven avaaminen on pelottavaa. Koetan aina hyräillä jotain kun menen yläkertaan. Kun vihdoin pääsen huoneeseeni, hyppään sängylle ja laitan pöytälampun päälle. Oikkasen aina veljen huoneen kautta, koska matka on lyhempi sitä kautta. Oikeastaan tässä tietokooneen ääressä on myös jotenkin karmivaa, vaikka isi kuorsaa vieressä sohvalla. Tuntuu kuin joku voisi milloin tahansa hyökätä takaa. Mielikuvitus lähtee laukkamaan pimeässä.

On jotenkin lapsellinen olo.. En tunne kovin montaa ikäistäni (tai edes hieman nuorempaa), joka pelkäisi pimeää.

Jaa-a, eiköhän sitä tule pelättyä ihan tilanteen mukaan. En siis mitään varsinaisesti koko ajan tietoisesti pelkää, paitsi ehkä läheisten menettämistä etc. Niitä on muutenkin ihan liian vähän niin olisi kiva jos joku olisi vielä kattelemassa kun se ylioppilaslakki istahtaa päähän. =)

Mutta joo, toisin kuin Soccan, nautin pimeästä. Niin kivaa kävellä/oleskella jossain pimeässä ja kuunnella musiikintoistolaitteesta jotakin hyvää musiikkia...

Hyttysiä ja ampiaisia. Olen melko hysteerinen törmätessäni näihin..
Kesällä tuli vietettyä aika monta unetonta yötä kun hyttyset vähän väliä inisivät korvan vieressä.. Ampiaiset oli sentään helppo paikantaa ja tappaa (tai, noh, minä en tuohon ihmetekoon pystynyt.. Joku muu rohkea sai hyökätä kärpäslätkän kanssa!).

En pelkää ötököitä tai hämähäkkejä, mutta ne on tosi inhottavia.. Ampiaiset ei niinkään häiritse, mutta hyttyset, paarmat, hämähäkit ja perhoset on kamalia.

KYLLÄ. Ampiaiset ja muut itikkaa isommat lentävät hyönteiset saisivat häipyä lopullisesti noin viiden metrin säteeltä miusta. En ole ikinä uskaltanut tappaa mitään pistävää hyönteistä (itikoita ei lasketa) eikä yksikään niistä ole ikinä pistänyt minuu. Joten arvatkaa vain, miten paljon hirveämmäksi kuvittelen sen piston, kuin se oikeasti varmaan onkaan.

"Kiva", jos oon yksin jossakin ja sinne sisälle tulee ikkunasta ampiainen tai vastaava. En voi tehdä muutakaan kuin vetäytyä toiseen huoneeseen oven taakse ja odottaa, että se elukka älyäisi lähteä samaa reittiä kuin on tullutkin.

Syvistä vesistä ja merenpohjista näen usein painajaisia, vaikka en pelkääkään järvessä pinnalla uimista. Kait miulla on jonkinlainen matalanpaikan kammo.

Pelkään vaikka mitä. Tosin riippuu vähän tilanteesta aika pitkälti. Ykköspelon kohteeni ovat ötökät, siis kaikki ötökät itikoista kärpäsiin ja perhosista kimalaisiin. Suhtaudun etenkin itikoihin hysteerisellä pelolla. Lisäksi pelkään neuloja/terävien esineiden pistoja/teräviä esineitä, verta, ihmisryysistä, tulta sekä jossain määrin pimeää. Lähisukulaisten kuoleman ajatteleminen herättää kanssa joskus sellaista epämääräistä pelkoa.

Pelkään ja inhoan sukeltamista järvessä, varsinkin jos se on syvä.
Pelkään myös Watchmen -sarjakuvan yhtä tyyppiä, jonka nimi on
Rorschach, mutta vain pimeällä. Jos joku on lukenut Watchmenin niin
saattaa tietää miksi

Pelkoja huh? Pelkään ihmisiä joihin törmään yöllä koiran kanssa lenkillä. Lähinnä siksi että ne usein ovat humalassa, tekevät törkeitä ehdotuksia ja ylipäätään yrittävät änkeä lähelle. Se että joku seko hyökkäsi yhtenä iltana pikkusiskojeni kimppuun ja sumutti näitä vaahtosammuttimella ei yhtään lisännyt luottamustani vieraisiin. Pelkään myös täydellistä hiljaisuutta. Se vain ahdistaa ._.

Hyönteiset, paitsi leppäkertut, perhoset ja (kukka)kärpäset, ovat inhottavia, mutta tarvitaan hämähäkki tai mehiläinen tai jokin sen kaltainen pistiäispörriäinen, että minut saa pelkämään. Olen aika hiljainen ihminen, mutta hämähäkit ovat saaneet minutkin kirkumaan x(

Kerran aamulla herätessä mun huoneessa oli joku kimalainen pörräämässä, enkä päässy huoneesta pois kun se pörräsi niin pelottavasti ympäriinsä. En poistunut edes peiton alta.



Lopulta kaivoin kännykän esiin ja soitin viereiseen huoneeseen isoveljelle että tulee pelastamaan......

Rakkolevä on myös kammottavaa :/ Se on vaan niin... noh, rakkolevää.

Jännä kyllä, en pelkää kuolemaa, pimeyttä tai vieraita ihmisiä. Olen kyllä ennen pelännyt noita kaikkia, mutta viikon metsälarpit on varmaan ainakin jossain määrin auttanut asiaa~~

Dee tunnustaa vihaavansa ja pelkäävänsä ihan hemulisti puutarhatonttuja, nukkeja ja klovneja!

Siis hyi hemmetti.

Yksi suurista pelon kohteistani on vesikasvit. Ne ovat niin kammottavia, että joudun bongaamaan niitä laiturilta turvallisen välimatkan päästä ennen kuin menen uimaan, koska en todellakaan halua niiden kanssa samalle alueelle. Vedestä nostettuina vesikasveilla on kiva pelotella muita esim. heittelemällä niitä ihmisiä päin (joku muuhan ne sieltä pohjasta riipii, en minä), mutta vedessä ne ovat karmivia. Veden alaisia tukkeja/isoja kiviä/lisää epämääräinen suuri objekti tähän kammoan myös ahkerasti.

Veri/pistospelosta sen verran, että neulanpistosta tulee paniikki, hemoglobiinin otto on järkytys, sokerinmittaus kauhistus ja verikoe totaalinen kuolema. Enkä ole varmasti katsonut yhtäkään sairaalasarjan jaksoa ilman, että olisin vähintään kerran katseluaikana peittänyt puolta ruudusta lähimmällä käsiin osuvalla esineellä, yleensä tyynyllä tai jollakin lehdellä. Tekstit jätän näkyviin mutta loppu ruudun peitän itseltäni näkyvistä parhaan taitoni mukaan.

^ Yritin kerran katsoa "Sairaalakoulu"-nimistä ohjelmaa. Siinä näytettiin (syöpä-)lapsia, jotka infektiovaaran vuoksi eivät voineet käydä tavallista koulua.

...tuli niin vaikea olo siitä, että piti vaihtaa kanavaa. En kestänyt ajatella sitä, että kaikkia niitä lapsia kalvoi joku sanoinkuvaamaton sairaus, vaikka ne ulospäin näyttivätkin ihan terveiltä. "Imusolmukesyöpä". Ja kun vielä tiesin, että se oli kaikki totta. Tekoveri fiktiosarjoissa ei minuu hetkauta.

Ampiais- ym. kammo näyttää olevan täällä aika yleistä. Olen saanut kesäkauden kauheuksista jo vähän esimakua, kun jättipandapehmoni on alkanut kärsiä karvanlähdöstä. Siitä irtoilee pienee mustia karvatuppoja (ja luultavasti valkoisiakin, joita en vain huomaa), jotka leijuvat ilmavirtojen mukana ja näyttävät sivusilmällä havaittuina ihan pistiäishirviöiltä. No, olenhan juossut kerran karkuun mustaa nappikuulokettakin, joka "lenteli" johtonsa varassa ympärilläni ja SEURASI minuu, kun se mp3-soitin sattui olemaan koko ajan kädessäni.

Okei myönnän noloimman(?) pelkoni: Pelkään inhoan ja kammoan VAHA ANIMAATIOITA yh *kylmiä väreitä* Nukkeanimaatiotkin tökkivät jos ne nuket on pelottavan näköisiä... eww vaha animaatio *blergh* (joskaan ei pahimmasta päästä, sellaiset animaatiot missä niitä palloja murskataan ja ne "muuttavat muotoa" ovat kamalimpia)

En esim. Voi katsoa Muppet Show'ta laisinkaan. Tai siis en voinut pienenä. Nykyään(kään) en edes halua. Nukketeatterikin karmii. =_=

josie kirjoitti:Okei myönnän noloimman(?) pelkoni: Pelkään inhoan ja kammoan VAHA ANIMAATIOITA yh *kylmiä väreitä* Nukkeanimaatiotkin tökkivät jos ne nuket on pelottavan näköisiä... eww vaha animaatio *blergh* (joskaan ei pahimmasta päästä, sellaiset animaatiot missä niitä palloja murskataan ja ne "muuttavat muotoa" ovat kamalimpia)

En esim. Voi katsoa Muppet Show'ta laisinkaan. Tai siis en voinut pienenä. Nykyään(kään) en edes halua. Nukketeatterikin karmii. =_=

Jos tuo oli häiritsevää sinusta niin katsos tämä. Aika karmivaa touhoo lasten ohjelmaksi... O_o'