^ ja ^^...
josie kirjoitti:Miuta ärsyttää se että tajusin ettei meikällä ole elämää. On vain koulu, Javakoodaus (tai siitä kitinä), Sims ja Harvest Moon. En edes ole käynyt kavereita tapaamassa ikuisuuteen kun suurin osa asuu yli 200 kilometrin päässä eikä ole varaa matkustaa mihinkään. >_< Hiukan ahdistava ajatus. *sigh*
Noh, miulla on Javakoodauksen tilalla koiraelokuvat ja videopelisarjoja on...yksi enemmän, mutta muuten olen vähintään yhtä nolife. Toisaalta nolife on ihmisten määrittelevä termi, joten ei siitä tarvi välittää, jos on nolifetyksestä huolimatta ONNELLINEN.

Elämän hankinta tuo vaan stressiä, mikä laskee onnellisuustasoa. Hei, luin jostain että onnellisuus on oikeasti sisäsyntyinen ominaisuus. Tyyliin 10% tulee ulkoisista asioista ja loput on kai omaa positiivista ajattelua tjsp.
Toisinaan sitä ajattelee liikaa ja ymmärtää elämän merkityksettömyyden ja siitä seuraa loputtoman ahdistava turhautuminen. Ja kaikkihan me lopulta kuollaan eikä sille voi mitään. Mitä varten me siis eletään?
Alan ajatella tuota melkein aina, kun luen johonkin molekyylibiologian kokeeseen. Miksi yritän opetella sellasia pikkujuttuja, vaikka millään muullakaan ei tunnu olevan merkitystä? O_o
edit: Woohoo, 500. postaus!