Lemmikistä luopuminen on hirvein asia koko eläimenpidossa.

Huomenna on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun Alex vietiin piikille. Se romahti niin äkkiä...syöpä kai se oli, koska tunnustelemalla löytyi inhottavia kasvaimia kaulasta ja hännäntyvestä. Olen iloinen, että ehdin nähdä sen vielä elossa, vaikka ei se lopulta enää jaksanut tehdä muuta kuin pysytellä jaloillaan ja hengittää oudosti hinkumalla.
edit: totta puhuen kun kehitin niitä HMDS syksymusan sanoja niin itketti itseänikin, haravoin tuolloin lehtiä kissan haudan vierestä..
Miulla taas Rune Factory ykkösen syksymusiikit jäivät hyvin mieleen, koska pelasin silloin syksyä (oli pakko saada jotain tekemistä ja ajateltavaa) ja laskin tunteja Alex-raukan viimeisestä vuorokaudesta. Kuuntelin sitä kaunista, melankolista musiikkia ja ajattelin, että huomenna tähän samaan aikaan ei meillä enää olisi Alexia...
Onneksi se oli jo vanha koira, 14-vuotias. Ensimmäinen koirani jäi auton alle 1,5-vuotiaana eli melkein pentuna. Se tuntui ehkä pahemmalta, epäreilummalta. Varmaan sama juttu josien koiran kanssa. Ei mutta josie, olit rohkea, koska menit koirasi mukaan eläinlääkäriin. Meillä iskä ei harkinnutkaan, että ottaisi minuu sinne. Olisin ehkä yrittänyt estää sen nukutuspiikin viime hetkellä. Enkä halunnut nähdä Alexia kuolleena...miusta tuntuukin, että hautasin pelkän pahvilaatikon takapihalle. Ajattelin istuttaa siihen haudalle keväällä jotain nättiä.<3