Ace Attorney (Investigations)

[Nuutyasha]

Capcom on nyt julkaissut Gyakuten Kenjin Demon. Pelasin sen läpi Court Recordsin ylläpitäjän, Croikin tekemän käännöksen avulla.

Peli oli mielestäni todella hyvä ja se naulasi lopullisesti epäilykseni tätä ns. "Spinn Offia" kohtaan. Pelaaminen oli todella kivaa ja muistutti joillakin asteilla perinteisiä Gyakuten Saibaneita. Musiikki oli aivan kunkkua; mukavan jazzahtavaa ja Edgeyn remixattu biisikin oli hyvä. Spritet olivat huolellisesti tehty ja niin edelleen. [spoiler]Maggeystäkin saatiin näyttämään yllättävän nätti~ <3[/spoiler] Mutta hei, suosittelen kaikkia pelaamaan! =)

[Demmi]

Hmm... Tuo Gyakuten Kenji kuulostaa älyttömän mielenkiintoiselta, mutta tuskinpa meikä jaksaa demoja pelailla. Odottelen kunnes se ihan virallisesti ilmestyy (eli joskus miljoonan vuoden päästä, murr... ><)

BTW, sain aivopestyä kaverini AA-faniksi : D Olin aina koulussa kertonut etenemistäni peleissä ja hehkuttanut tapauksia, hahmoja jne. joten lupauduin lainaamaan kaverilleni DS:ni sekä omistamani AA-pelit. Kaverini on nyt aivan hullaantunut näihin peleihin ja on vetänyt jo JFA:n läpi. Edgeworth on ykkössuosikki ja Godottia hän odottaa kovalla innolla. Huonompi homma jutussa on se, että koska hän vei DS:ni, en voi itse pelailla Harvestia, mitä minun on tehnyt kauhiasti mieli pelata viime aikoina >< Mutta ei voi mitään...

[Snowdance]

^Voi Demmi-raukka. Miulla kävi viime kesälomalla vähän samalla tavalla, kun serkut innostuivat pelaamaan mummolassa Harvest Moonia DS:llä.

En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan tuota uutta demoa. Tällä koti-kodin ikivanhalla koneella (peräisin viime vuosituhannelta, ihan oikeasti!) en halua edes yrittää.

Aloitin kuitenkin nyt sen suunnittelemani AA-kierroksen. AA:PW:ssa on aluillaan juuri paras tapaus eli Turnabout Goodbyes. Kirjoitan pelistä enemmän sitten, kun olen sen vetänyt kokonaan läpi. Erään mielenkiintoisen seikan havaitsin muuten, kun huvikseni aloitin ykköstapausta japanilaisilla teksteillä. (En osaa jaappania, mutta halusin kuulla ne Hold It!:it ja Objectionit! huudettuna japaniksi.) Se Cindy Stonen passi on japaniversiossa punakantinen eikä sininen. Onkohan japanilaisten oikeat passit sitten punaisia (kuten omanikin jos en nyt aivan väärin muista) ja läntiset yleensä sinisiä vai mistä moinen muutos...?

[Demmi]

Se Cindy Stonen passi on japaniversiossa punakantinen eikä sininen. Onkohan japanilaisten oikeat passit sitten punaisia (kuten omanikin jos en nyt aivan väärin muista) ja läntiset yleensä sinisiä vai mistä moinen muutos...?

Jos en ole aivan hakoteillä, Japanissa passit todellakin ovat punaisia ja USA:n sinisiä. Kävin josakus Court-Recordissa selailemassa näitä ja siellä taisi olla jotakin tuosta... En ole aivan 100% varma mutta olisi loogista, jos se menisi sillä lailla.

Kaverini muuten läpäisi eilen JFA:n ja kertoi heti koulussa, miten ihana loppu oli ollut x3 Oli kuulemma säikähtänyt kamalasti, kun Franziska oli lopussa alkanut itkemään XD Kaverini aloitti nyt jo T&T:tä ja läpäisi jo ekan tapauksen, nopeaa toiminta... Tunnemme yhdessä suurta sympatiaa Phoenixia kohtaan, raukkaparka on ihan heittopussina koko ajan. Kaverini kertoi huutelevansa vasta-argumentteja ja vastalauseita aina, kun pelissä joku morkkaa Phoenixia XD Nuoreen Edgeyhyn hän ehti ihastua heti, kun näki siitä yhden kuvan... sillä miehellä on kyllä ihan liikaa vetovoimaa O_o

[Snowdance]

^ Edgey. <3<3<3 Olen taas kerran penkonut Edgeyn työhuonetta läpikotaisin The Rise From The Ashesissa. Eka PW on loppusuoralla, joten kirjoitan siitä vähän juttua vaikka nyt.

[spoiler]- OK, ensimmäinen oikeudenkäynti ON ihan naurettavan helppo, mutta olen edelleen sitä mieltä, että se Phoenixin päättely "tämä kello ei aikaeron takia jätätä, vaan se on edellä" (vai oliko se edes noin päin...) tulee käytännössä kaikille yllätyksenä. Suomalaisittain tuo on vielä epämääräisempi asia, koska meillä on tapana käyttää tuntilukuja 13-24 PM-aikojen sijasta.

- w00t, huutomerkkejä? Olin kokonaan unohtanut, että rangaistusmittari esiteltiin vasta kakkososassa. Mittari voittaa huutomerkkisysteemin kevyesti, koska mokailujen välillä on mittarin kanssa tärkeyseroja. Puhumattakaan niistä kohdista, joissa koko mittari välkkyy uhanalaisena yhden ainoan vastauksen takia.

- Huomasin nyt, että Grossberg omistaa melkoiset *ahem* man-boobsit.

- Phoenixillani on pakkomielteenä esitellä Prosecutor Badgea Gumshoelle. Se on aivan ensimmäinen asia jokaisessa casessa Gumshoen kohtaamisen yhteydessä!

- Samuraitapaus on julmetun rasittavaa ravaamista studioilla. Että inhoan sitä tutkintaosiota. Parhautta siinä keississä on viimeinen oikeudenkäynti, jossa Edgeworth yht'äkkiä vaihtaa puolta.

- Turnabout Goodbyes, suosikkitapaukseni koko pelisarjassa! Etin siinä aina kaikki kommentit ympäristöistäkin. Kun ajattelen PW-pelejä yleisesti, niin mieleeni nousevat monet kohdat tästä episodista. Hiljainen metsä ja ranta tutkittavana, Lotta ja musiikki, jonka yhdistän nimenomaan häneen, vaikka sama (bimbo)biisi on soinutkin pelissä jo aikaisemmin...ja Edgeworth muualla kuin syyttäjän pöydän takana OMG.

- Miusta on sitten karmaisevaa todistaa sen muistinmenetyksestä kärsivän sedän äkillistä normalisoitumista. Ei pelkästään yllätyselementin takia vaan siksikin, että sellaisen vale-elämän on täytynyt oikeasti olla Yanni Yogille jumalattoman kuluttavaa. Kaikki ne vuodet...

- Von Karma siellä poliisilaitoksen arkistossa. Hui h**vetti. Miusta kaikkien syyttäjien kohtaaminen ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin oikeussalissa on aina jotenkin jännittävää, ja kreivi Dracula - tarkoitan Manfred von Karma - siinä tilanteessa sähköpaimenensa kanssa....tämähän käy jo kauhupelistä.

- Mian "ilmiintyminen" Phoenixille on vieläkin niin vaikuttava kohta. "The second bullet..." "...it must exists..."

- Loppukohtaus eli Maya aamuvarhaisella rautatieasemalla todistaa aika hyvin sen, ettei peli tarvi ylihienoja elokuvallisia videopätkiä tunnelmallisiin kohtiin. Miulle siinä riittää se taustakuva, luettu tieto ja DS-tason musiikit. Höh.[/spoiler]

Heränneitä kysymyksiä, joita tosin olen miettinyt aikasemminkin:

1. Näkeekö kukaan muu Mayan sielutransformaatioita? Outoa, ettei oikeussalin porukka mitenkään reagoi siihen, että asianajajan aitiossa oleva henkilö tuosta vain vaihtuu erinäköiseksi ja -kokoiseksi. Jossakin tapauksessa Phoenix myös totesi lopussa tuomarille jotain tyyliin "Tietäisitpä vain, miten "hengellinen" oikeudenkäynti tämä olikaan!"

2. Minkälainen rangaistus syyllisiksi julistettuja tyyppejä oikein odottaa? Välillä tuntuu, että murhaan/tappoon syyllistyneet teloitetaan kyselemättä. "My life depends on this..." ja "He could face a prison sentence...or worse." ainakin viittaavat siihen suuntaan.

[Demmi]

Minun mielestä ne rikolliset saa kyllä kuolemanrangaistuksen murhista, koska [spoiler]Dahlia Hawthornehan oli teloitettu Trialsissa ennen sitä viimeistä tapausta ja sehän oli murhaaja joten...[/spoiler]
Ja miekin oon miettiny sitä, eikö ne muut muka ihan oikeasti näe sitä kanavointia... tai ehkä ne ei vaan kinnitä siihen huomiota? Onhan siellä oikeussalissa jännittävämpiäkin tapauksia, kuten... vaikka puolustajan ja syyttäjän taistelu? Yksi Maya/Pearls jää taistelun tuoksinnassa aina huomioitta...

Minua ihmetytti erittäin suuresti se, että Trialsissa Shelly de Killer ei joutunut minkäänlaiseen vastuuseen teoistaan. Siis mitä ihmettä? [spoiler]Vain Engarde sai tuomion, vaikka de Killer oli suorittanut Corridan murhan. Eikö tässä joku mene moraalisesti täysin metsään?[/spoiler]

Loppukommentti: Gyakuten Meets Orchestran musiikit rokkaa ihan sikana! YouTubesta näitä vielä kuuntelen, mutta kaveri on jo saanut ladattua näitä joitakin joten pian saan ne omaan soittimeeni... muhaha!

[Snowdance]

Niin, kyllähän Japanissa ja USA:ssa on kuolemanrangaistus oikeastikin käytössä. Jotenkin pelatessa on myös tullut sellainen fiilis, ettei peleissä tehdä mitään eroa tapon ja murhan välille. Johtuuko se sitten vain englannin kielestä, että "murder":ia käytetään kuvaamaan sekä tappoa että harkittua murhaa? Esim. Frank Sahwit tappoi sen väärään aikaan paikalle ilmaantuneen naisen paniikissa hetken mielijohteesta. Mitä yhtään olen seurannut henkirikosten oikeuskäsittelyä Suomessa, niin ei tuota tapausta miusta täällä MURHAKSI kutsuttaisi. Samoin se (paha spoileri Rise From The Ashesista) [spoiler]mahdollisuus, että Ema olisi muka julistettu murhaajaksi, ihmetyttää minuu.[/spoiler]

Ja JFA todistaa, että Mayan muodonmuutokset ovat kyllä nähtävissä kaikille. Oikeussalissa on siis liikaa muuta huomionarvoista seurattavaa.

Pelasin nyt Rise From The Ashesin loppuun. Minilista huomioista:

[spoiler]- Gant. On. Pelottava. Ne hiljaiset hetken, kun Gant vain tuijottaa minuu sieltä ruudulta, enkä voi tehdä mitään...kammottavaa. Ja mikä ihmeen pakkomielle hänellä on uimiseen?

- Tämä menneisyyttä penkova tapaus ei ole miusta ollenkaan niin mielenkiintoinen kuin Turnabout Goodbyes. "Kaksi vuotta sitten" ei kuulosta yhtä legendaariselta kuin "viisitoista vuotta sitten".

- Huomasin ensimmäistä kertaa tykkääväni Angel Starrista. Muistaakseni tämä olikin vasta toinen kerta, kun pelasin tän vitosepisodin läpi, joten nyt osasin suhtautua häneen alusta asti "oikein". Ennen minuu lähinnä ärsytti ne lounasrasiat ja parkkihallin Lotta-musiikit aina, kun menin toiveikkaana käymään Prosecutor's Officessa.

- Joku paras repla: Edgeworth: "Mikä helvetti se huojuva vanerinpala oikein oli?!" Blue Badger-raukka....

- Huomasin nyt, että ympäristöstä löytyy kaikenlaista viittausta pelisarjan kakkos- ja kolmososiin. Todistehuoneessa on se JFA:n viimeisessä tapauksessa käytettävä radiolähetinjuttu, ja Gumshoe kirjoittaa viestinsä T&T:n ranskalaisen ravintolan mainoslappusen taakse. [/spoiler]

Ja yleinen huomio: jos todistajan lausunnossa esiintyy jokin avainsana tyyliin "tietenkin/ei tietenkään!", "välittömästi", "oikea", "vasen", niin silloin siinä lauseessa on käytännössä aina jotain objektoitavaa.

Siirryin nyt pelaamaan JFA:ta...ja huijasin skippaamalla ykkös- ja kolmoskeissit. Syy: ykkösen olen pelannut läpi aivan perusteellisesti jo kaksi kertaa aikaisemmin (plus se Phoenixin muistinmenetys tutoroinnin tekosyynä on ihan naurettava peruste... ) ja sirkustapausta, joka ei varsinaisesti edes liity hirveästi pelin vakiohahmoihin, inhoan liikaa.

[Demmi]

Nyyaaah... I so want that AA ykkönen! Nyt kun lueksii täältä kaikkia noita juttuja niin...! Must find it somewhere. Must!! Haluan nähdä von Karman, Edgeyn, Mian... ja Gantin! Olen nähnyt tyypin pari kertaa jossain Phoenix Wrong-videoissa ja fan-arteissa ja tyyppi vaikuttaa niin mielenkiintoiselta että huhhuh. Swimming anyone? Pakkomielteistä... tyyppi ei edes vaikuta sellaiselta, joka kävisi uimassa... (uiminen on tekosyy. Oikeasti tyyppi hukuttaa kaikki jotka haksahtavat menemään uimaan hänen kanssaan... tosin en tiedä mitään koko hahmosta ^^')

Siitä Rise From The Ashesista sen verran, että Court-Recordin epäkohdat-osiossa oli juttua siitä, että tuota tapausta ei mainita kertaakaan koko lopun AA-historian aikana. JFA:ssakin mainitaan Edgeyn vikaksi tapaukseksi se ekan AA:n neljäs tapaus, mikä tekee RFTA:sta kadonneen tapauksen. Pelottavaa. Tapahtuukohan sitä edes oikeasti vai onkohan se joku "What if...?" -tyylinen juttu? Olisivat voineet suunnitella ne myöhemmät DS-pelit vastaamaan ainakin käännöksiltään sitä, että RFTA olisi tapahtunut...

Go for my friend! Kaverini on edennyt T&T:n toiseen tapaukseen ja hehkuttaa Godottia suuresti. Ihmetteli tosi paljon Atmeytä ja piti sitä ärsyttävänä, tosin kukapa ei. Tuolla vauhdilla kaverini läpäisee Trialsin aika äkkiä, ja sitten onkin enää Apollo, ja sitten saan DS:ni takaisin! Pieni tauko konsolista on tosin vaan hyvästä... (tosin olen viime aikoina pelaillut pleikkaria. Legendaarista Crash Team Racingia!)

[Snowdance]

http://www.play-asia.com/paOS-13-71-9g-77-6-49-en-15-gyakuten+saiban-70-2lz0.html

Tuolta sen saat. Tarkalleen sama enkkuversion...enkkuversio sisältyy tuohon japaniversioonkin, ja se toimii todistetusti myös Suomesta ostetussa DS:ssä.

Heitä vaikka yksityisviestillä, jos et ite voi/uskalla/halua tilata sitä tuolta, mutta kotimaan ~22 euron tilisiirto onnistuu. Gant yksistään on sen arvoinen, Turnabout Goodbyesistä puhumattakaan!

[Nuutyasha]

[spoiler]- Gant. On. Pelottava. Ne hiljaiset hetken, kun Gant vain tuijottaa minuu sieltä ruudulta, enkä voi tehdä mitään...kammottavaa. Ja mikä ihmeen pakkomielle hänellä on uimiseen? [/spoiler]

Tuo on oikeasti aika pelottavaa. Ensiksi se lukee ajatuksesi vakavalla ilmeellä ja sitten alkaa taputtaa niillä sen nahkakäsineillä, että kuuluu klap, klap klap klap... On se aikamoinen Kukkovaras Pekka.
Gyakuten Saiban: Takarazuka Revue julkaistaan DVD:llä! :0 En malta odottaa enkku subeja...

[Snowdance]

JFA käsitelty. Ilman sirkuskeissiä se peli todella tuntuu paljon paremmalta.

[spoiler]- IMHO sarjan parhaat testimony-musiikit löytyvät tästä. Voisinpa risteyttää ne, ekan osa Objection! ~ Corneredin ja T&T:n Godotin teemabiisin yhdeksi oikeussalikokonaisuudeksi.

- Frannien ruoska ei olekaan niin kamalan ylikäytetty, jos kaikkia todistajanlausunnon osia ei käy läpi "turhaan", kuten mie olen aina ennen tehnyt. Tykkään hirmusti Franniesta, vaikka hänellä ei olekaan tarinassa samalla tavalla erilaisia puolia (paitsi se lopun itkuraivari...) tai asennemuutosta ku muilla syyttäjillä.

- Psycho-lukot = rakkautta. Pysyy itekin paremmin mukana tapausten etenemisessä niitä aukoessa.

( - Damn it! Miulla OLI kyllä mielessä paljon enemmänkin asiaa tokasta tapauksesta, mutta en nyt tietenkään muista mitä.)

- Nelostapaus on miusta pelillisesti kaikista paras keissi. Muistan vieläkin, että ensimmäisellä kerralla jouduin tosissani ettimään niitä todistajalausuntojen ristiriitoja, vaikka ne olivat ihan järkeenkäyviä juttuja kaikki.

- Nelostapaus on myös kaikista jännittävin tapaus. Monta dramaattista juonenkäännettä ja välillä ei edes kunnolla tiedä, ketä on tarkotus puolustaa ja ketä ei. Tai mie ainakaan. No, ehkä nyt jälleenpeluukerralla jo vähän paremmin. ^^;

- Olenko ainoa, joka säikähti tosissaan, että Franziska olisi ammuttu, as in ammuttu kuoliaaksi? Miusta se "She's been shot!" kuulosti ihan siltä. O_o (Ja kaikista mahdollisista paikoista luoti osui oikeaan olkapäähän. Oh, the irony... )

- LOL, se Hottin klinikka. "Eikö tuo sama potilas ollut tulossa ihan samassa kohdassa, kun viimeksi täällä kävimme? Hän ei ole edennyt tuumaakaan kohti palvelutiskiä..."

- Miten onnistun joka kerta valitsemaan vahingossa väärin siinä kohdassa, jossa pitää päättää armoa anelevan Adrian Andrewisin kohtalosta? Otan aina sen "Plead not guilty"-vaihtoehdon, vaikka se "not guilty" nimenomaan ei tarkoita Adriania vaan Matt Engardea, jolloin Edgeworth pitää miulle saarnan halpamaisuudestani.

- Loppuratkaisu on kieltämättä outo. GUILTYGUILTYGUILTYN haluava (The True) Matt Engarde ei kaikesta päätellen ole joutumassa hirteen, mutta ketään ei kiinnosta se oikeakaan murhaaja. Ikään kuin "vastuu" murhasta jakaantuisi lievempänä kahdelle henkilölle, jos murha on toteutettu tuollaisena tiimityönä.[/spoiler]

NEXT: T&T. Ah, waiting for Godot...

[Snowdance]

T&T done & done. ;_; Ehdottomasti kokonaisuutena sarjan paras osa ja yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni. Huomioita:

[spoiler]- Keksin vastan nyt katsoa sanakirjasta, mitä tuo "tribulations" oikein tarkoittaa. "Kärsimys, koettelemus, vaikeus"...? Koko peli alkoi samalla kuulostaa paljon synkemmältä.

- Tykkään tosiaan tässä kaikista tapauksista! Kahvilajuttukin on liian viihdyttävä ja epä-ärsyttävä ollakseen samurai- ja sirkustapausten kaltainen skipattava filleri.

- Yksikään hahmo ei ole samalla tavalla ärsyttävä kuin edellisten osien pahin ylilyönti Wendy Oldbag ja muutamat muut. Kaikki tunnusmusiikitkin ovat ihan kuunneltavia.

- Eniten hauskoja keskusteluja, itse...ironisointia ja viittauksia muihin peleihin/pop-juttuihin.

- GODOT. Vaikka tykkäänkin Edgeystä enemmän hahmona, Godot on miusta paras syyttäjänä. Tykkään ensinnäkin siitä, että hänellä on teoilleen joku muu syy kuin Edgeyn/Von Karmojen "Haluun olla paras!1!!!1"-periaate. Toisekseen voisin quotata miljoona huomionarvoista Godot-lausahdusta oikeudenkäynneistä. Ilmiselvästi Godot on vielä laitettu vähän kettuilemaan monien muiden pelien pahiksille/hahmoille. Yleensä en edes tajua näiden "cool"-tyyppien viehätystä, mutta tässä tapauksessa se on vissiin tehty niin hyvin, että jopa minä huomaan sen.

- EDGEY. <3<3<3 Käyn aina läpi kaiken mahdollisen kommentoitavan, kun saan pelata Edgeworthilla. LOL at the brittiaksentti. Take THAT!

- Ja Franziska. Tykkään niin siitä osiosta, jossa Franziska kulkee Phoenixin mukana tutkimassa paikkoja. Ja aivan erityisesti tykkään siitä replasta, jossa Frannie kommentoi sitä riippusillan kiinnityspaalua: "Tämä paikka on siis entinen satama." Oikeussalin ihmelapsi ei olekaan aivan logiikkanero. Ja tykkään hänestä entistä enemmän sen takia.

- Hmm. Tässä osassa on parhaat "kiihtyneet" testimony-musiikit, mutta se "toimintakohtausten" musiikki on ihan surkea! En muistanutkaan, että se oli noin huono. Paras musiikillinen oikeussali syntyisi risteyttämällä ykkösen Cornered!-biisi, kakkosen tavallinen testimony, kolmosen nopeampi testimony ja tietenkin Godotin ja Dahlian teemamusiikit.

- Luulin aina, ettei ainakaan mikään käsikonsolin peli onnistuisi järkyttämään minuu (vähän), mutta muistan vieläkin miten hämmentynyt olin ensimmäisellä pelikerralla sen Terry Fawlesin ratkaisusta. Onhan se vieläkin aika surullinen tapaus.

- Iris on kyllä hirmuisen nätti. Tykkään silti eniten Mayasta ja olen älyttömän iloinen siitä, ettei peli yritäkään (Pearlia lukuunottamatta...) shipata Phoenixia ja Mayaa. Jotenkin virkistävää pelata jotain, missä naispäähenkilö ei ole automaattisesti heti ihastumassa miespäähenkilöön.

- Repeilen aina lopputekstien ääninäyttelijälistalle. Miles Edgeworth - Seon King. [/spoiler]

Ja nyt pidän taukoa AA-peleistä. Aion alunperin jatkaa vielä Apollolla, mutta sitten muistin, että viimeksi Apollo tuntui niin "huonolta" juuri sen takia, että olin sen julkaisua odotellessani pelannut läpi Phoenix-pelejä. Nythän tekisin ihan sama virheen uudelleen! Pitää antaa Apollolle reilu toinen mahdollisuus.

[Snowdance]

Apollo ja samalla koko AA-maratonini on nyt ohi. Let's see...

[spoiler]- Suoraan pelaajalle puhuva Phoenix on pelottava. O_o

- Kristoph Gavin ON pelottava. O_o Mitä synkkiä salaisuuksia niiden mustien psykolukkojen taakse kätkeytyi? Hänen mafioso-teemamusiikkinsakin on jotenkin karmiva. Sellainen uhkaavan rauhallinen.

- Viimeisen tapauksen rinnakkaiset psykolukot olivat miulle ensimmäiselläkin pelikerralla koko pelin kinkkisin osio. However, olen edelleen sitä mieltä, ettei peli saanut 'koottua' itseään kunnolla lopussa. Luulin aina, että sirkusasiat ja postimerkkitapaus liittyisivät toisiinsa jollakin tosi nerokkaalla tavalla, which never happened...;_;

- Että inhoan sitä taikurien teemabiisiä! Sitä, joka alkaa hirveän sensaatiomaisesti ja laimentuu melkein heti kevyeksi kilinäksi. Guilty Love pysyi onneksi loistavana loppuun asti.

- Brushelin valehtelusta kielivä "pakkoliike", argh. Ensimmäisellä kerralla jouduin etsimään sitä varmaan tunnin ajan. Itseasiassa se oli ainoa niistä pakkoliikkeistä, joka ei ollut liian ilmiselvä.

- Miun oli nyt tarkoitus selvittää, mitä tapahtuu jos valitsen Veran tuomioksi "Guiltyn". Huomasin, etten voinutkaan tehdä sitä. ;_;

- IMHO voisi olla ihan fiksu teko mainita Apollolle ja Trucylle eräästä asiasta, siltä varalta että he sattumalta vaikka rakastuvat toisiinsa. [/spoiler]

Nan-nan-naa...mitäs nyt? Miulla ei ole enää mittään pelattavaa. ;_;

[Demmi]

[spoiler]
- Suoraan pelaajalle puhuva Phoenix on pelottava. O_o
- Brushelin valehtelusta kielivä "pakkoliike", argh. Ensimmäisellä kerralla jouduin etsimään sitä varmaan tunnin ajan. Itseasiassa se oli ainoa niistä pakkoliikkeistä, joka ei ollut liian ilmiselvä.
- IMHO voisi olla ihan fiksu teko mainita Apollolle ja Trucylle eräästä asiasta, siltä varalta että he sattumalta vaikka rakastuvat toisiinsa. [/spoiler]
Nan-nan-naa...mitäs nyt? Miulla ei ole enää mittään pelattavaa. ;_;

-Se Phoenix on nyt niin pelottava siinä muutenkin. Siis mitä ihmettä sille oikein seitsemässä vuodessa tapahtui? Mitä?!! Kertokaa!!
-Se oli vaikea. Olin itekkin siinä jumissa... noh, aika kauan ^^' Siinä pungettiin tarjolle kaikkea ihan ilmiselvää käsiliikettä sun muuta, löysin sen pakkoliikkeen sattumalta kun heilautin stylusta turhautuneena sattumanvaraisesti johonkin : D
-Voisi olla ihan viisasta juu. Varsinkin jos he... *nasty thoughts* ...ei! Juuri tuon takia pelaamisen jälkeen jää kärvistelemään toisen osan perään. Tosin Trucylla ja Apollolla on aika paljon ikäeroa niin... tai no mistäs sitä tietää : P
Nyt kun siulla ei oo pelattavaa voit vastailla niihin questioneihin

Kaverini läpäisi T&T:n, mikä tarkoittaa että saan DS:ni maanantaina ja pääsen ihan ekan AA:n pariin! Saa tosin nähdä, mitä maanantaisesta hissan kokeisiin luvusta tulee, kun käsillä on uusi AA. Kaveristani on sulkeutunut hurja Phoenix x Edgeworth - fangirl, mikä on sinänsä aika pelottavaa. En tosin ole vielä kysynyt hänen kommenttejaan pelin vikasta keissistä, pitänee huomenna koulussa asiaa tiedustella~ Kaverini poimii pelistä ihan innolla kaikkia PxE viittaavia reploja ja muuta Huvinsa kaikilla : D

[Snowdance]

^ Varo vaan (näin kaveriasi ajatellen), AA ykkösen kahessa viimosessa keississä ne PxE-viittaukset kukoistavat, jos niitä haluaa nähdä (ja vaikka ei niin haluaisikaan...)

Voisinpa sitten täytellä tuon AA-kyselyn itsekin.

1. Suosikkisi AA/GS-peleistä?
On edelleen T&T, jos ei ole jo tullut selväksi. PW:lla on etuinaan hirmuinen nostalgia-arvo ja legendaarinen nelostapaus, mutta kokonaisuutena T&T voittaa helposti. Kimurantit jutut, Godot ja Dahlia, menneisyyteen sijoittuvat tapaukset (jotka aina vetoavat minuun, kun kyse on tutuista hahmoista) sekä havaintojeni mukaan eniten tekstiä, kommentteja ja hauskoja juttuja. [spoiler]Samoin Edgeworthilla pelaaminen ja Franziskan kanssa liikkuminen ovat mainio bonus vikaan tapaukseen.[/spoiler]

T&T:stä en keksi edes mitään erityisen ärsyttävää. Ei "ravausalueita" studioiden ja sirkuksen tapaan, ei rasittavia hahmoja eikä etenkään enää Wendy Oldbagia cameoroolissa. X_x

2. Suosikkisi rikostapauksista?

Turnabout Goodbyes on aina vain parhautta. Tykkään siinä hahmoista, juonesta, loppuratkaisusta ja Investigation-osuuden alueista.

3. Phoenix vai Apollo?

Ai mikä Apollo? XD Apollo-raukka tuntuu jäävän kaikkien muiden, eikä vähiten Phoenixin itsensä, varjoon omassa nimikkopelissään. Eli Phoenix, juu. Ei kuitenkaan se AJ:n slummiutunut versio.

4. Maya, Pearl vai Trucy?

Mayamayamaya! Maya on lempi-Feyni, jotenkin ihanan lapsenomainen ja kuitenkin tarvittaessa hyvin rohkea. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa se, että Maya on joutunut niin monesti aiheetta syytetyksi. Hänen kommenttinsa ympäristön asioista ovat aina kuuntelemisen arvoisia. Pearlistakin tykkään, mutta hänessä minuu vähän häiritsee se äärimmilleen vedetty varhaiskypsyys. Ei kai kukaan 8-vuotias voi olla ihan niin järkevä ja omatoiminen kuin Pearly? O_o Trucy on...noh, Trucy. Pidän hänestäkin, vaikka hän antaa turhan hyviä vinkkejä oikeudessa. En vain itse näistä taikurijutuista hirveästi perusta.

5. Suosikkisi syyttäjistä?

Godoooot! (C'mon, olen jo vastannut näihin kaikkiin pelikohtaisissa lässytyksissäni...) OBJECTIVE: TUHOA PHOENIX WRIGHT OIKEUDESSA. Hyvin salaperäinen hahmo surullisella historialla. Viihdyttää minuu pöljillä aforismeilla ja vertauksilla. Omistaa hirmuisen hienon tunnusbiisin, josta on tehty vielä hienompi orkesteroitu versio.

6. Suosikkisi rikollisista?

[spoiler]Dahlia. Hänen kaksinaamaisuutensa on vähintääkin...hämmästyttävä ilmiö. Samoilla perusteilla voisin nimetä myös Matt Engarden, mutta Dahlia osoittaa todellista omistautumista palaamalla kummittelemaan vielä kuolemansa jälkeenkin. [/spoiler]

7. Parhaat kohdat?

[spoiler]OMG. Miksi olen keksinyt tällaisia kysymyksiä? PW:ssä nelostapauksen loppuratkaisu. JFA:ssa todellisen Matt Engarden kohtaaminen. T&T:ssa Edgie- ja Franny-osuudet + paljon muuta, mm. Mian ensimmäinen tapaus kokonaisuudessaan. Apollossa todistajien pakkoliikkeiden löytäminen ensimmäisellä kerralla + Guitar Serenadin live-esitys.[/spoiler]

8. Pelottavat/hyytävät/vaikuttavat kohdat?

[spoiler]Manfred von Karma poliisilaitoksen arkistossa. Hui h**vetti. Gantin tuijotus. Matt Engarden muodonmuutos. Apollon Phoenix.[/spoiler]

9. Mistä asioista ET pidä näissä peleissä?

Liikkuminen studioilla ja sirkuksella on aika tuskaa, kun paikkaan D päästäkseen pitää joka kerta kulkea ruutujen A, B ja C kautta. Joidenkin tapausten juoni on aika....korkealentoinen. Sirkuskeissi on näistä räikein esimerkki. Lotta Hartin ja Wendy Oldbagin cameoroolit JFA:ssa olivat rasittavia, erityisesti Oldbag tuntui koko ajan olevan tielläni, argh. Apollo tuntui tosi helpolta ensimmäiselläkin kerralla, en tiedä johtuiko itse pelistä vai siitä, että olin kolmen PW-pelin myötä oppinut "näkemään" pelin kieroilut. Olen kyllä lukenut vähän sen suuntaista kommentia, että Apollo olisi näistä yleisestikin helpoin. Olisi ollut mukava jäädä välillä jumiin. ;_;

Höh, eikö täyttä kymmentä kysymystä?