^ Edgey. <3<3<3 Olen taas kerran penkonut Edgeyn työhuonetta läpikotaisin The Rise From The Ashesissa.

Eka PW on loppusuoralla, joten kirjoitan siitä vähän juttua vaikka nyt.
[spoiler]- OK, ensimmäinen oikeudenkäynti ON ihan naurettavan helppo, mutta olen edelleen sitä mieltä, että se Phoenixin päättely "tämä kello ei aikaeron takia jätätä, vaan se on
edellä" (vai oliko se edes noin päin...) tulee käytännössä kaikille yllätyksenä. Suomalaisittain tuo on vielä epämääräisempi asia, koska meillä on tapana käyttää tuntilukuja 13-24 PM-aikojen sijasta.
- w00t, huutomerkkejä? Olin kokonaan unohtanut, että rangaistusmittari esiteltiin vasta kakkososassa. Mittari voittaa huutomerkkisysteemin kevyesti, koska mokailujen välillä on mittarin kanssa tärkeyseroja. Puhumattakaan niistä kohdista, joissa koko mittari välkkyy uhanalaisena yhden ainoan vastauksen takia.
- Huomasin nyt, että Grossberg omistaa melkoiset *ahem* man-boobsit.
- Phoenixillani on pakkomielteenä esitellä Prosecutor Badgea Gumshoelle. Se on aivan ensimmäinen asia jokaisessa casessa Gumshoen kohtaamisen yhteydessä!
- Samuraitapaus on julmetun rasittavaa ravaamista studioilla. Että inhoan sitä tutkintaosiota. Parhautta siinä keississä on viimeinen oikeudenkäynti, jossa Edgeworth yht'äkkiä vaihtaa puolta.
- Turnabout Goodbyes, suosikkitapaukseni koko pelisarjassa! Etin siinä aina kaikki kommentit ympäristöistäkin. Kun ajattelen PW-pelejä yleisesti, niin mieleeni nousevat monet kohdat tästä episodista. Hiljainen metsä ja ranta tutkittavana, Lotta ja musiikki, jonka yhdistän nimenomaan häneen, vaikka sama (bimbo)biisi on soinutkin pelissä jo aikaisemmin...ja Edgeworth muualla kuin syyttäjän pöydän takana OMG.
- Miusta on sitten karmaisevaa todistaa sen muistinmenetyksestä kärsivän sedän äkillistä normalisoitumista. Ei pelkästään yllätyselementin takia vaan siksikin, että sellaisen vale-elämän on täytynyt oikeasti olla Yanni Yogille jumalattoman kuluttavaa. Kaikki ne vuodet...
- Von Karma siellä poliisilaitoksen arkistossa. Hui h**vetti. Miusta kaikkien syyttäjien kohtaaminen ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin oikeussalissa on aina jotenkin jännittävää, ja kreivi Dracula - tarkoitan Manfred von Karma - siinä tilanteessa sähköpaimenensa kanssa....tämähän käy jo kauhupelistä.
- Mian "ilmiintyminen" Phoenixille on vieläkin niin vaikuttava kohta. "The second bullet..." "...it must exists..."
- Loppukohtaus eli Maya aamuvarhaisella rautatieasemalla todistaa aika hyvin sen, ettei peli tarvi ylihienoja elokuvallisia videopätkiä tunnelmallisiin kohtiin. Miulle siinä riittää se taustakuva, luettu tieto ja DS-tason musiikit. Höh.[/spoiler]
Heränneitä kysymyksiä, joita tosin olen miettinyt aikasemminkin:
1. Näkeekö kukaan muu Mayan sielutransformaatioita? Outoa, ettei oikeussalin porukka mitenkään reagoi siihen, että asianajajan aitiossa oleva henkilö tuosta vain vaihtuu erinäköiseksi ja -kokoiseksi.

Jossakin tapauksessa Phoenix myös totesi lopussa tuomarille jotain tyyliin "Tietäisitpä vain, miten "hengellinen" oikeudenkäynti tämä olikaan!"
2. Minkälainen rangaistus syyllisiksi julistettuja tyyppejä oikein odottaa? Välillä tuntuu, että murhaan/tappoon syyllistyneet teloitetaan kyselemättä. "My life depends on this..." ja "He could face a prison sentence...or worse." ainakin viittaavat siihen suuntaan.
