Kirjoittaja Roll » Su Elo 01, 2010 11:49
Nyt on tullut pelailtua ihan hitosti Tales of Symphoniaa (en olekaan pelannut sitten kevään 2008~ Kunhan vetäisen tuon aivan pian enkuksi läpi, voisi jatkaa samaa linjaa ja pelailla pitkästä aikaa japaniksikin. Miten tuo vain voikin olla niin upea ja mahtava roolipeli? <3 Ja ITKETTÄVÄ. Minusta on tärkeää, että tarinan edetessä saa itkeä oikein urakalla, ja tuossa toden totta saa, niin on koskettavia hetkiä täynnä varsinkin loppua kohden. ;_____; Hahmot, maailma, grafiikka ja soundtrack ovat kaikki huippuluokkaa - rakastan tätä huomattavasti enemmän kuin jatko-osaa ToS: Knight of Ratatosk.
Toisena kesän peliprojektina on ollut Grandia (japaniversio) ja siinäpä toinen ajoittain hyvinkin koskettava roolipeli kera ikimuistoisten hahmojen~ Tätä on tullut tahkottua jostain vuodesta 2000 tai 2001 asti, ja vielä sen jaksaa kerran vuodessa vetää läpi.
Tätä en nyt aivan vastikään ole pelannut, mutta vuosien ja vuosien epäröinnin jälkeen aloitin muutama kuukausi sitten Breath of Fire - Dragon Quarterin, roolipeli tämäkin. BoF-sarjan pitkäaikaisena fanina olin hyvin epäluuloinen, kun tämä peli ilmestyi 2000-luvun alkupuolella, joten en koskaan ostanut sitä. Eräs kaveri sen sitten lahjoitti minulle maaliskuussa 2009, ja LOPULTA sain tässä joku aika sitten tuon aloitettua. Se on hyvin erilainen kuin edelliset sarjan osat, synkkä ja masentava. Lepäämismahdollisuutta ei ole, sillä koko pelissä ei ole ainoatakaan majataloa, eikä myöskään parannustaikoja ole olemassa - kyseessä on siis todellinen selviytymistaistelu, kun ainoa mahdollisuus parantaa hahmoja ovat rajalliset parannusesineet. Ihan kuin tässä ei jo olisi tarpeeksi, on tallennusmahdollisuuksia erittäin rajoitetusti, pelin alussa vain kymmenen (niitä saa kai muutaman lisää pelin edetessä). No enivei, se vaikeuksista. Tämä on kaikesta hurjuudestaan huolimatta hieno tekele, tosi intensiivinen, ja tarinan seuraaminen oli kerrassaan huimaa. Harmi, että jäin jumiin, ja nyt peli on vain istunut hyllyssä odottamassa, että intoudun taas. Ehkäpä vielä pian... C:
Sitten on vielä tämä yksi viime viikolla aloittelemani peli, rpg taas kyseessä. Tales of Vesperia. Näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä. Mitään kovin syvällistä en neljän pelitunnin jälkeen osaa sanoa, mutta odotan innolla, mitä tästä seuraa. En odota Symphonian kaltaista mestariteosta, mutta suht lupaavalta vaikuttaa kuitenkin.
...No tulipa nyt kerrankin lätistyä.